Pietarsaari 2.4.2005

No *nyt* on sitten laulut laulettu ja lähdettävä on. Pietarsaaressa käväistiin OYUSsilaisten kanssa lauantaina 2.4.2005 karsimassa ykkösdivaripaikasta ja toteamassa, että on nuo jakobstadilaiset kyllä melko vaneja salibandyn suhteen. Aika hienoa oikeastaan hoksata, miten huima oli täpötäyden kotikatsomon (okei okei, eihän se katsomo iso ollut, mutta pääseepä kerrankin sanomaan että lehterit oli oikiasti pullollaan väkeä :) kannustus. Ai että. Hienoa että jossain päin Suomenmaatakin tykätään oikeasti divisioonatason kvinnebandystä.

Mutta että. Niinhän siinä kävi että hävisimme komeasti molemmat pelimme. Ensimmäisessä pelissä OYUSsia vastaan otettiin takkiin 5-1, vaikka noista selkeistä lukemista huolimatta peli sinänsä oli vielä ihan suht koht mallikasta ja ns. ihan peliksi kutsuttavaa taistoa kovaa kilpakumppariamme vastaan. Toinen esityksemme Jeppistä eli kotijoukkuetta vastaan olikin sitten jostain ihan muualta nimeltämainitsemattomasta paikasta kotoisin, vaikka lopputulosta saatiinkin lopulta pikkusen nätimmäksi lukemiin 5-2, kiitos Satun ja Suikan kavennusmaalien. Mutta eihän me todellisuuessa oikein jaksettu alkaa millekään ja lenneltiin siellä pitkin kenttää pari askelta koko ajan perässä ihmetellen jeppisläisten läpi koko pelin kestänyttä raivodraivia ja fyysistä peliä ja sen sallineiden tuomareiden linjaa, kuten asiaan kuuluu. Se, ja samaan syssyyn kaikki muu tässä maailmassa, ärsytti meitä tovin vielä pelin jälkeenkin, mutta semmostahan se, kyllä se taas tästä. Yksityiskohtaisempi otteluraportti on ehkä tulossa, ehkä ei, riippuu Madamemme tunnoista ja sulan teristä.

Näin ollen pelit jatkuvat ensi kaudella kakkosdivarissa, vaan nyt meillä on kevättä rinnuksissa ja vehreät kesälaitumet siintävät silmissä. Kiitos kuitenniin kaikille vaneille ja muille kannustajille. Häntä pystyyn ja uutta matoa koukkuun siis :)

Kajaanin turnaus 13.3.2005

Terve kaikille. Täällä puhuu Madame Sulkakynän armoitettu sijainen, Mademoiselle Kynäsulka. Sain Madamelta armollisesti poikkeusluvan kirjoittaa raportin tällä kertaa ihan itse lyhyesti omin sanoin ja yksin teoin, koska olin itse paikalla ja omin silmin todistamassa kun OSBin ykkönen ja kakkonen, nuo rakkaat kilpasysterit ja kanssasisaret, kohtasivat kolmatta ja viimeistä kertaa tällä kaudella.

Niin, että. Peli oli siinä mielessä ratkaiseva että olimme kakkosjoukkueen kanssa suurin piirtein tasatilanteessa ennen viimeisiä pelejä ja ehkä jaetulla kakkostilalla (ei voi muistaa). Mutta ennen kaikkea panoksena oli luonnollisesti maine ja kunnia, kun molemmat olivat voittaneet yhden pelin naiseen ennen tätä viimeistä koitosta.

Aluksi peli oli aika varovaisen tuntuista puolin ja toisin, kaukana tiistai-iltojen räyhähengestä ja suuna päänä ryntäämisestä. Tai miten sen nyt ottaa, ensimmäinen jäähy mailaan potkimisesta napsahti kakkosladylle ajassa 0.56 että siinä mielessä tiistaitiiman tutut kuviot (vitsivitsi) J Noo, ei kait siinä. Kumpikaan osapuoli ei rohjennut ryhtyä ylenpalttisen riskaabeleihin hyökkimisiin, vaan kentällä oleminen oli tasaista vääntöä, vauhdikasta ja myös aika vaikeaa. Ensimmäinen erä päättyikin meidän kannalta kitkerästi, kun kakkoset saivat pitkän tahkoamisen jälkeen pallon verkkoon ajassa 14.01. Toisessa erässä jatkettiin eestaasheiluriliikettä, eikä kumpikaan saanut oikeastaan mitään ikimuistoista aikaan. Mitä nyt kakkoslady kävi jälleen ottamassa vähän lukua kun piti meistä liikaa (kiinni), ja siinä olikin erän ainoa ottelukirjan merkintä.

Mutta sitten, se kolmoserä... Orastava epätoivon tunne riipaisi mieltä inhoittavasti, kun kakkoslady tyylitteli yläpesään jo 2-0 johdon ajassa 38.45. Silloin tuntui että ei stn, mehän siis hävitään tämä peli. Mutta sitten kakkosladya puraisi jälleen tuo kohtalokkaan oikukas riehanhenki, niin että hän joko taklasi, kaatoi tai kamppasi meistä jonkun. Eikä Oili-Karhu erehtynyt vaparista ja lukemat 2-1 nostattivat henkeä. Huomasimme, että aikaahan on vielä viisi minuuttia. Siis reilusti. Sitten juoksimmekin suuna päänä kohti vastustajan maalia ja syötöksi tms. tarkoitettu kierula veto nollakulmasta päätyi kuin päätyikin maalivahdin taakse. Joten Mirkkamaaria kiittää Suvin vanhaa mailaa arvaamattomuudesta :) No juu, tässä vaiheessa olimme arvatenkin jo aika hyvillä mielin tasapelistäkin, mutta innostuimme hyökkäilemään lisää estottomasti ja ennakkoluulottomasti ja painostamaan kuin viimeistä päivää. Tai pelisekuntia. Nimittäin kuinka ollakaan, pari sekuntia ennen loppuvislausta Lusse rimpuili kulmassa ja onnistui syöttämään Marjondi Paavolalle,  joka nousi pakin pakeilta maalin eteen. Ja uskokaa tai älkää, näin tapahtuu vain elokuvissa, mutta Marjon veto upposi sisään ja ajassa 44.59. Viimeisellä sekunnilla. Pahhoittelen hehkutusta, mutta kyllä se oli hienoin maali mitä kuunaan on.

Tämän jälkeen ryntäsimme Marjondin kimppuun niinkuin siinä ärsyttävässä Dobbel Dusch mainoksessa.

Näin siis voitto meille 2-3 ja jatkamme pelailuaa. Kiitos osanottajille, pelikavereille ja Madaamille palstatilasta. Nähhäänpä Pietarsaaressa!

Kajaanin turnaus 26.2.2005

Voi mistähän aloittaisin, on niin paljon kerrottavaa. Taidanpa aloittaa niistä asioista mitkä minua jännittivät ennen Kajaaniin saapumista. Soli se Lennard siellä. Ja mää näkkiiin sen. Ja puhhuin sen kanssa. Oli mukava nähä. Ja mukava puhua.  Toinen asia mitä jännitin oli se, kun sarjan pistepörssin johtaja oli saanut suoraan maahantuojalta uuden lämmittelykolitsipaidan. Sellaisen millä peli sitten kulkee automaattisesti kun sillä on lämmitellyt. Ja ei ollut kuulkaa katteettomia ne mainospuheet. Ei mennyt montaa minuuttia kun kyseisen protokolitsin testaaja purjehti jo maalille ja teki komean maalin. Voi olla että Osb1 löytyy jo viimeistään ensisyksynä sellainen jokaisen yllä. Mutta nyt viimein jo asiaa. Madame on vieläkin hieman tärinöissään peleistä. Sen verran mahtavat pelit oli vaikka tiukoille veti molemmat.

Osb1-Kapepo 2-1

Ensimmäisenä vastaan tuli järjestävä seura KaPePo. Alku oli meiltä juuri niin vaikea kuin ennakolta ajattelin. Kone ei meinannut millään lähteä käyntiin. Ensimmäinen erä tahkottiin kuitenkin kotijoukkueen maalilla mutta ilman sen kummempaa tulosta. Toisessa erässä vieraat saivat heti alkuun tehtyä vastaiskusta  maalin.  Siinä vaiheessa Osb1 alkoi sisuuntua ja ruveta tosissaan pelaamaan. Maalia kohti tulikin paljon laukauksia ja yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää meitä. Kun siihen vielä lasketaan mukaan Kapepon todella hyvin pelannut maalivahti niin maalit antoivat vielä odotuttaa itseään kolmanteen erään.

Asenne vain kohdilleen ja yritystä paljon enemmän. Siinä lääkkeet kolmanteen erään. Sehän alkoikin meidän hurjalla painostuksella. Vihdoin se kauan kaivattu maalikin tuli. Ja millä tavalla. Kovis,  laittoi pallon maalin  sellaisella puolivolleylla että oksat pois. Siihen vielä lisättynä vauhtia niin kalpenee siinä ylemmän tason tekijäkin. Ja kaikki tämä taidolla eikä tuurilla. Madame julistaa sen kauden komeimmaksi tähän mennessä. Niin sitä myllytystä sitten jatkettiin tuosta entistä suuremmalla innolla. Palkinto yrityksestä saatiin kun akseli Suikero-Annie Savo-Laine toimi. Hieno maali jälleen reilua minuuttia ennen loppua. Se jäi ottelun voittomaaliksi. Vaikka alku olikin melko  nihkeää, niin usko ei mennyt missään vaiheessa ja jopa hieman saatiin töppösiin laitettua vauhtia lisääkin. Tärkeät kaksi pistettä saatiin mukaan. Tehotytöt tulikin mainittua jo yllä. Tästäpä sitten seuraavan peliin jonka tiedettiin totisesti olevan hieman juoksuvoittoisemman.

Osb1-LNM

Vauhtia sitten riitti mutta järkeä ei niinkään. Mutta huppista keikkaa peli oli kuitenkin vielä toisen erän puolivälissä 0-2 tappioksi meille.  Kovasti luotiin hengeä, yritystä, semppiä ja kaikkea sitä millä saataisiin johto kurottua kiinni. Maalin teon sitten aloittikin Mirame tekemällä Suska-Sadun syötöstä kavennuksen. Päästiin puhaltelemaan erätauolle hieman happea lisää kolmatta erää  varten. Päätettiin vain sisukkaasti yrittää kavennusta edelleen. Kokoonpanoa myös hieman rukattiin uuteen uskoon. Niinpä heti kolmannen erän alkuun päivän uurastajamme Kovis, survoi vanhanaikaisen ja Liminkalaisten usko alkoi hiipua. Tämän jälkeen peliä mentiin päästä päähän kunnes noin 8 minuuttia ennen loppua Caritsa purjehti puolustajan paikalta päättäväisesti kohti maalia. Mitä sitä jos maalille saakka menee niin tehdään sitten maali mietti Carita. Ja hän teki.

Loppu olikin sitten silkkaa jännitystä. Tai ei kai me pelaajat ehitty tai pikemminkin ei enää jaksettu jännittää. Onneksi se jäi Akulle ja maalivahtiAnnelle vaihtopenkille se homma. Loppusummeri soidessa upea taisteluvoitto 3-2 meille! Kiitos Ankki, Satu, Mirame, Miracle, Andy, Kovis, Päivi, Marjomi, Caritsa, Suikero,  Anne ja Aakkima. Mahtava päivä!

Näin sarjatilanne pysyi muuttumattomana sarjan toisen tilan osalta, kun meidän II-joukkuekin otti 4 pistettä. Siispä kauden päätösturneeseen jälleen Kajaaniin, jäi siis henkeä salpaava loppu. (Aivan kuin se ei jo ois salpaantunut viimeksi) Siellä ratkotaan kuka lähtee Oyussin kanssa I-divarikarsintoihin. Tule siis viettämään jännittävä sunnuntai 13. pvä Kajaanihalliin. Takaan taistelua, yritystä ja maalejakin ainakin meiltä!

Madamella sitä riittää henkilökohtaisesti vielä enemmän jännitettävää. Tuleeko Lennard jälleen katsomoon. Lämmitteleekö pistepörssin johtaja edelleen "protokolitsilla". Huh hah hei että jännittääkiin